RV 10

keskiviikko 24. elokuuta 2016


29.6.
Onneksi se pahin pahoinvointi on takana päin. Se on kyllä tuoreessa muistissa miten ei tehnyt mieli syödä mitään ja tuntui että kaikesta tulee vaan huono olo. Annoksetkin piti pitää todella pieninä tai ruokailusta ei tullut mitään. Silti ehkä ykkösmuisto pahoinvointiajalta on eka neuvola. Aamulla oloni oli ihan jees hyvä ja neuvolassakin hetken aikaa. Siinä neuvolatäti sitten selitti ultra vaihtoehtoja ja kyseli että halutaanko seula vai se ihan tavallinen. Mun vastaus tähän oli että, mulla on nyt tosi huono olo, ja kohta juoksinkin vessaan laatottamaan. Että eka neuvola meni kyllä ihan nappiin! Onneksi sain koottua itseni tuon jälkeen ja loppu neuvola meni suht kivasti. Heh..
Jääkaappi on kyllä vieläkin ehkä mun pahin vihollinen. Mieheni ei ymmärrä että miksi se muka haisee niin järkyttävän pahalle, kun hänen mielestään siellä haisee vaan ruoka. Itsehän meinaan oksentaa joka kerta kun avaan sen. Ruoka on onneksi alkanut jo maistua aika samalla tavalla kuin ennenkin, kahvia en tosin voisi kuvitellakaan juovani. Hyi.

Eilen oli eka lääkäri. Ensin menin neuvolan puolelle missä mittailtiin verenpaineet ja paino. Naureskelin kun huomasin että mun paino on vaan tippunut, mutta terkka rauhoitteli että se on ihan normaalia, etenkin jos on tuota pahoinvointia. Seuraavaks otettiin verikokeita joita ennen terkka kyseli minulta että tuleeko mulle yleensä huono olo kun otetaan verta. Minä vastasin että ei kyllä ole ikinä tullut ja tämä on kyllä niin tuttua, että silloin kun tuo minun polvi leikattiin niin verikokeita otettiin paljon. Verikokeet otettiin ja juteltiin tulevasta ultrasta ja yhtäkkiä mulle tuli kauhean heikko olo. Alkoi oikein hikoiluttaa ja jotenkin ehkä vähän sumeni silmissä. Yritin ensin pärjätä ja ajattelin että kyllä tämä ohi menee. No ei mennyt ja jouduin sanomaan että nyt kyllä heikottaa. Terkka sanoi vaan että hyvä kun sanoit, haluatko tulla tänne makoilemaan, haenko sinulle vettä? Kyllä kiitos.
Hetken makoiltuani ja vesilasin juotuani olo alkoi helpottaa ja suuntasin lääkärille. Siellä tehtiin joitakin tutkimuksia ja kokeiltiin onko kohtu kasvanut ja suureksi yllätyksekseni lääkärillä oli pieni ultralaite mukanaan. Hän kysyi että haluanko että ultrataan ja tietenkin halusin. Siellä se pieni oli ja sydän löi hienosti. Se oli hassu tunne, nähdä oma vauva ekaa kertaa. Ja jotenkin etenkin ihan raskauden alussa olin koko ajan ihan varma että jokin on vialla, että raskaus menee kesken, tai että alkion sydän ei lyö. Oli niin ihanaa nähdä että kaikki on hyvin ja siellä se on juuri oikeassa paikassa kasvamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan