TÄTÄ MINULLE EI KERROTTU ÄITIYDESTÄ

tiistai 21. helmikuuta 2017

Monia asioita kerrotaan lapsettomille ennen kuin he saavat lapsia. Esimerkiksi minulle sanottiin, että kannattaa ehdottomasti nukkua aina kun vauva nukkuu. Ja että kannattaa nauttia yhteisestä ajasta miehen kanssa nyt ennen kuin on lapsia, koska sitä yhteistä aikaa tulee kaipaamaan. Näitä voisi luetella vaikka kuinka monta juttua mitä mulle sanottiin ennen kuin sain lapsen. Mistä mua sitten ei varoitettu? Mitä mulle ei etukäteen kerrottu?

Sanotaan nyt vaikka näin, että karu todellisuus iski päin kasvoja heti ensimmäisenä yönä sairaalassa kun meidän tytär oli syntynyt. Kun oltiin koko päivä tuijoteltu meidän ihanaa täydellistä vauvaa, tuli ilta ja aika ruveta nukkumaan. Siellä meidän täydellisyys nukkui tyytyväisenä omassa sängyssään ja mekin, tuoreet isä ja äiti saataisiin nyt nukkua. Mutta kumpikaan meistä ei halunnut, tai tarkemmin sanottuna uskaltanut. Meitä molempia pelotti alkaa nukkumaan, mitä jos vauvalle käy jotain silloin kun me nukutaan? Me oltiin vasta saatu meidän ihana lapsi, mitä jos hänet viedään meiltä pois.


Menettämisen pelko. Kukaan ei sanonut sanaakaan siitä, kukaan ei varoittanut. Kun saat oman lapsen tulee menettämisen pelosta valtava. Kun lapsi syö, sitä pelkää, että hän tukehtuu maitoonsa. Tai kun lapsi nukkuu, pelottaa, että hän vain lakkaa hengittämästä. Sitä pelkää alkuun koko ajan, että se minun pieni täydellinen lapseni viedään minuta pois. Olen huomannut, että onneksi pelko helpottaa vähän ajan kanssa. Nykyään sitä ei säikähdä niin paljon, jos huomaa, että lapsi pidättää hetken hengitystään nukkuessaan. Vaikka pelko helpottaakin vähän ajan kanssa, uskon, että se tulee olemaan siellä aina. Kun vauvasta on kasvanut taapero ja hän kaatuu, sitä säikähtää löikö hän nyt päänsä niin kovaa, että hänen käy huonosti. Kun lapsen on aika mennä hoitoon, mitä jos siellä sattuu jotain kun en ole itse vahtimassa? Kun lapsi aloittaa harrastuksen, mitä jos hän loukkaa itsensä siellä? Kun lapsesta tulee teini, eikä hän tulekaan kotiintuloaikaan mennessä kotiin. Valtava huoli ja menettämisen pelko tulee varmasti aina kulkemaan mukana ja paukuttamaan takaraivossa. Nyt pyydänkin anteeksi omalta äidiltäni, että olin niin hankala ja tapaturma altis lapsi ja etenkin teini. Anteeksi äiti, että aiheutin sinulle ylimääräistä huolta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan