Kaksplus blogiverkoston kesäjuhlat

lauantai 30. kesäkuuta 2018


Pari viikkoa sitten suuntasin Helsinkiin tapaamaan ensimmäistä kertaa ikinä blogikollegoitani Kaksplussan blogiverkoston kesäjuhliin ja myönnän, että minua jännitti ihan hirveästi. En ollut koskaan tavannut heistä yhtäkään livenä, joten oli aika jännittävä tilanne mennä paikalle. Mutta onneksi menin, sillä nämä naiset ovat ihanan aitoja ja rempseitä ja mikä parasta, heillä on sama mielenkiinnon kohde, bloggaaminen.

Kesäjuhlat järjestettiin Game Over Escape Roomin kokustiloissa. Juhlat aloitettiin tietenkin alkumaljalla ja pienellä tervetuliaispuhella. Sitten meille tultiin kertomaan vähän Escape Roomin ideasta ja perussäännöistä. Päästiin kaikki pelaamaan porukoissa johonkin huoneeseen. Minä olin ainoana meidän huoneen porukasta käynyt aikaisemminkin pelaamassa, joten minulla oli pieni aavistus siitä, mitä huoneessa voisi olla vastassa. Päädyimme siis Tutakhamonin hautaan, josta pois pääsy oli todella lähellä, mutta teimme lopussa väärän valinnan, emmekä päässeet ulos. Olen aika kilpailuhenkinen persoona ja voin sanoa, että kyllähän se häviäminen alkuun vähän harmitti, mutta onneksi seura oli niin loistavaa, että se unohtui pian.


Kokoustilassa meillä oli tarjolla vaikka mitä hyvää syötävää ja juotavaa. Itse olin varautunut ja ottanut mukaan oman viinin, mutta sen olisi voinut jättää ostamattakin. Syötäväksi tarjolla oli mm. erilaisia karkkeja Maxikarkilta, herkullisia sipsejä Linkosuolta sekä smoothieita Your Hublelta. Juotavia oli myös montaa erilaista vaihtoehtoa, eikä kellään kyllä päässyt suu kuivumaan!




Seuraavaksi ohjelmassa oli Pop&Co vaate-esittely. Tämä merkki oli minulle ihan uusi tuttavuus ja voi miten ihania vaatteita heillä onkaan! Heidän vaatteensa istuvat mainiosti omaan makuuni, ettekä tiedä miten paljon minua harmitti, kun huomasin, että pienin koko oli 92. Vaatteet olivat vielä siis liian suuria meille, mutta odotan kyllä kovasti, että Lumi kasvaa 92 kokoon sopivaksi.

Meille esiteltiin tämän kevään mallisto, jossa oli aivan ihania pastellivärejä ja niin tyttömäisiä vaatteita. Saatiin myös pientä maistiaista syksyn mallistosta, joka on taas vähän hillitympi sävymaailmaltaan. Syksyn mallistoon tulee muuten poikienkin vaatteita!



Loppuilta menikin vapaammissa merkeissä, tilattiin ruokaa, tutustuttiin Fiini Naturallyn luonnonkosmetiikkatuotteisiin, tutkittiin huikeita goodiebageja, pelattiin "En ole koskaan", flossattiin (opeteltiin ja opetettiin), naurettiin, juteltiin ja arvottiin Vimman tunika, Luin Livingin kylpysetti sekä Aarni Wood kello.

Tiesitkö että me ihmiset roskataan 8 miljoonaa tonnia muovia joka vuosi? Aarni Woods ei halua olla osana tätä, vaan haluaa kehittää ja suunnitella kestäviä luonnollisia design-tuotteita. Useissa Aarnin tuotteissa käytetään kotimaista puumateriaalia kuten visakoivua, tammea, saarnia, jalavaa sekä tervaleppää. Muutamassa kellomallissa on suomalaisen hirven nahasta tehdyt rannekkeet.

Kuva Mama Lina




Koko päivä oli ihan huikea ja olen niin tyytyväinen, että uskalsin lähteä mukaan. Osa meistä jatkoi vielä iltaa baariin laulamaan karaokea ja tanssimaan ja kaikista hurjimmat lähtivät lopulta keskustaankin. Ite olin myös tuossa porukassa mukana, mutta kun näin kuinka pitkät jonot baareihin oli, päädyin lähtemään mieheni viereen hotelliin nukkumaan.

Loppukevennykseksi meidän yhteiskuva ihanan Millan kanssa. Todettiin molemmat, että snäppifiltterillä tulee paljon nätimpiä kuvia kuin ilman!



Ihan mielettömän suuri kiitos kesäjuhlien järjestäjille ja huikeille yhteistyökumppaneille! Seuraavia juhlia odotellessa..


Kannattaako 1,5-vuotiaan kanssa mennä eläinpuistoon?

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018


Me vietettiin taas juhannusviikko mökillä isolla porukalla. Meitä oli siis minä, Lumi ja mieheni, mieheni vanhemmat ja sisarukset puolisoineen/perheineen. Olimme samalla mökillä Multialla, kuin viime vuonna ja kylläpä olikin taas ihanaa, vaikka sää ei kamalasti suosinutkaan.

Multialta ei ole pitkä matka Ähtäriin ja oltiin jo ennen mökkilomaa puhuttu, että voisimme mennä käymään lasten kanssa Ähtärin eläinpuistossa. Lumin serkkupoika on jo neljävuotias, joten siitä olimme varmoja, että hän kyllä viihtyy. Lumi taas oli iso kysymysmerkki ja puntaroimmekin jonkin verran sitä, että kannattaako Lumin kanssa lähteä.



Päädyimme kuitenkin siihen tulokseen, että tahdomme mennä käymään. Lumi kun tykkää ihan hirveästi kaikista eläimistä joten ajattelimme, että hän voisi viihtyä eläintarhassa. Sitä paitsi, alle 3-vuotias pääsee sisään ilmaiseksi, joten Lumista ei mennyt mitään hintaa.
Tarjolla oli Zoo, Farmi ja Pandatalo. Me päädyimme valitsemaan Zoon ja Farmin.

Lähdimme ajelemaan kohti Ähtäriä Lumin päiväunien aikaan ja hän nukkui sopivasti koko matkan, juuri niin kuin olimme suunnitelleet. Heti ensimmäisenä menimme ostamaan liput ja kävimme kahvilla kaikki vähän haukkaamassa jotakin, jonka jälkeen suuntasimme eläinpuistoon katselemaan eläimiä.



Kuljettava lenkki on Ähtärissä aika pitkä pienelle (3km), joten meillä oli mukana omat rattaat (jotka olivat loppujen lopuksi aika turhat), sekä eläinpuistosta lainattavissa oleva kärry. Kärry tulikin todella tarpeeseen, sillä molemmat lapset istuivat vuorotellen ja yhdessä kärryssä. He olivat todella suloinen näky! En sitten tiedä istuivatko he siellä väsymyksen vai hauskuuden vuoksi..

Kuljettavan reitin puolivälin paikkeilla oli leikkipuisto, kahvila ja vessat, joten siellä pääsi jätskille, leikkimään ja vaihtamaan vaippaa yms.


Reitin lopussa oli saavuttiin Farmille, jossa pääsi silittelemään possuja, lehmiä, lampaita ja vuohia. Lumi oli varmaan kaikista eniten innoissaan niistä lampaista. Hän silitteli onnellisena lampaita aidan raoista ja koitti tarjota niille syötäväksi puuta ja ruohoa ja hermostui kun ei lampaille puu kelvannut.

Yllätyksekseni Lumi viihtyi reitillä aika hyvin. Ihan reitin alussa hän jaksoi katsella eläimiä ja olla niistä innoissaan. Heti ensimmäisen eläimen kohdalla hän totesi, että "tuttu" (kettu), vaikka kyseessä oli oikeasti pikkupanda, mutta onhan se nyt aika samannäköinen kuin kettu! Into eläimiin laantui kuitenkin melko nopeasti, kun ne ovat aitauksissaan niin kaukana ja eihän noin pieni ymmärrä, että ei niitä nyt ihan joka päivä näe. Onneksi Lumin serkku oli kuitenkin mukana, sillä hänen kanssaan Lumi jaksoi kyllä pelleillä ja hassutella eikä pitkästynyt reitillä kulkemiseen.



Farmilla intoa ja kiinnostusta eläimiin löytyi taas enemmän niin kuin sanoinkin, mutta vanhemmat taisivat siinä vaiheessa olla jo aika poikki.

Kun Ähtärin eläinpuistoon lähtee, menee siellä kyllä koko päivä ja se on "rankka" reissu niin lapselle, kuin vanhemmillekin. Sanoisin kuitenkin, että onneksi lähdettiin. Oli se hauskaa ja ainakin vaihtelua siihen perusarkeen ja luulen kyllä, että Lumikin sai siitä jotain, mukavaa yhdessäoloa ainakin!

Millaisia reissuja te olette tehneet 1,5-vuotiaan kanssa? Minkä ikäisten kanssa olette menneet eläinpuistoon? Miten reissut ovat sujuneet?

We love Pono Design + arvonta

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Postaus tehty yhteistyössä Pono Designin kanssa.


"Kaikki alkoi kahden pienen lapsen äidistä, jonka intohimona oli suunnitella ja valmistaa tyylikkäitä ja käytännöllisiä lastenvaatteita.
Käytämme vain myrkyttömiä materiaaleja ja tuttuja maahantuojia, joten näin ollen tuotteet ovat aina myös turvallisia ja mahdollisimman eettisiä. Rakkaimpamme ansaitsevat parasta laatua, unohtamatta kuitenkaan yhtään vastuullisuuttamme luontoa ja ihmisoikeuksia kohtaan. Pyrimme lisäämään myös kierrätysmateriaalien käyttöä tuotteissamme. Ompelemme tuotteet ylpeästi ja pääsääntöisesti itse." (Pono Design)

Meille saapui maaliskuussa ensimmäiset Ponon tuotteet. Tilasin itse Lumille asusteiksi Ponon tupsupipon ja tuubihuivin ja minun on pakko myöntää, se oli rakkautta ensikokeilulla. Pian tuon tilaukseni jälkeen meille saapui paketti, jossa oli lisää Ponon asusteita sekä vaatteita.


En tahdo hehkuttaa blogissani sellaisia tuotteita, mistä en oikeasti itse pidä. Niinpä voitte olla varmoja, että kun nyt sanon, että Ponon vaatteet ovat aivan huippuja, tarkoitan sitä oikeasti. Miksi ne siten ovat mielestäni niin hyviä?

Materiaalit mistä Pono tekee trikoovaatteensa, ovat joustavia ja pehmeitä ja pysyvät sellaisena pesu toisensa jälkeen. Meillä on ollut Ponon vaatteet nyt tosiaan kolme kuukautta käytössä ja on ihanaa huomata, että vaate on edelleen siisti ja pehmeä, eikä se ole venähtänyt tai menettänyt muotoaan tai värejään. Joustavuuden tähden, vaatteet on erittäin helppo pukea pienellekin lapselle. 
Ponon vaatteet istuvat hyvin Lumille. Housuissa on juuri sopiva mitoitus lapselle, jolla on kapea lantio ja jalat, ja paitoihin mahtuu mainiosti Lumin pullea pyöreä masu. Vaatteiden joustavuuden vuoksi, uskon niitten kuitenkin sopivan kaikille vartalotyypeille.


Asustevalikoimasta löytyy tuubihuiveja (jotka omasta mielestäni ovat kaikista käytännöllisimpiä tällaisilla pienillä), lippapipoja, perinteiä tupsupipoja sekä tytöille herttaisia rusettipipoja ja pantoja.

Ponon tuotteiden värivalikoima on aivan ihana! Tarjolla on suloisia pastellisävyjä, kuten vaaleanpunainen ja -lila, sekä myös neutraalimpia värejä, kuten musta ja harmaa.

Itse olen ihan myyty näille Ponon tuotteille ja siksi olen ihan fiiliksissä, kun pääsen järjestämään teille lukijoille arvonnan. Arvottavana on Ponon ihanat paita ja legginsit! Arvontaan pääset osallistumaan blogini instagramissa, tästä! Onnea kaikille arvontaan osallistuville!

KOOTD

keskiviikko 9. toukokuuta 2018


Ihanaa kun on lämmin! Lumin kanssa ulos lähteminen on niin paljon helpompaa, kun ei tarvitse tehdä muuta, kuin laittaa kengät jalkaan. Toki lämpö on muutenkin kiva juttu, viihtyy itsekin ihan eri tavalla pihalla, kun saa nauttia ihanasta auringosta. Ja tietenkin Lumin on helpompi tutkia kaikkea, kun ei tarvitse pitää hanskoja.

Ulkona touhuaminen onkin nykyään niin hauskaa, kun Lumi on jo sen verran isompi. Hän kuljeskelee itse ympäriinsä ja tutkii (ja tahtoisi maistaa..) kaikkea mitä sattuu löytämään. Aarteikseen hän keräilee milloin kiviä, milloin käpyjä. Aarteet on myös hyvä vaihtaa aina muutaman askeleen välein. Hassu tyyppi.



Nyt kun Lumin liikkuminen on jo niin ketterää ja sujuvaa, on puhe selvästi alkanut kehittyä enemmän. Ulkona Lumi osoittelee kaikkea ja toistelee asioitten nimiä. Hän osaa sanoa jo melko hienosti auto, käpy ja lintu. Toki harvemmin Lumilla on aikaa sanoa sanaa oikein, hän puhuukin paljon vain sanojen lopputavuilla. 

Hetkittäin hänellä tuntuu olevan vähän epäselvyyttä siitä, että mikä onkaan mikä. Esimerkiksi yhtenä päivänä Lumi osoitti lentokonetta ja totesi, että lintu. No, onhan se nyt melkein kuin lintu. Lumi on myös vahvasti sitä mieltä, että kitara on auto. Tätä en kyllä ymmärrä, koska eihän kitara muistuta autoa yhtään!

Tämä vaihe on kaiken kaikkiaan hauska vaihe. Lapsi puhuu paljon ja yleensä vain vanhemmat ymmärtää, mitä lapsi oikeastaan sanokaan. Meidän tilanteessa minä ymmärrän Lumin puhetta parhaiten, koska vietän hänen kanssaan eniten aikaa. Täytyy kuitenkin myöntää, että kyllä niitä hetkiä on vielä aika paljon, kun en yhtään ymmärrä mitä hän tarkoittaa osoittaessaan jotakin ja höpöttäessään kamalasti samaan aikaan.


Paita Metsola / Panta & housut Pono / Kengät Ecco

MEIDÄN VAPPU

torstai 3. toukokuuta 2018


Meillä oli kyllä kiva vappu! Tai sanotaan sittenkin niin, että meillä oli kiva vappuaatto, itse vappupäivä ei ollut ihan niin kiva..

Vappuaattona haluttiin tehdä jotain kivaa koko perhe yhdessä. Joten kun mieheni pääsi töistä, päätimme lähteä käymään tivoli Seiterässä joka oli Kirjurissa. Meillä ei ollut mitään tietoa siitä, että pääseekö Lumi edes mihinkään laitteisiin, mutta haluttiin käydä katsomassa.

Tivolissa oli tietenkin vaikka mitä laiteitta ja tuli kyllä oma lapsuus mieleen! Tivoliin oli aina pakko päästä kun se oli kaupungissa ja kaikista hurjimmat laitteet oli niitä kaikista parhaita. Lumi nyt ei tietenkään vielä mihinkään hurjiin laitteisiin mene, mutta yhteen laitteeseen päästiin kuitenkin. Nimittäin heppakaruselliin! Lumi vaikutti sille, että laite olisi saanut olla paljon vauhdikkaampikin (hän on varmaan kotona tottunut isin kanssa niin hurjaan menoon, että heppakarusellit on aika tylsiä!).

Tivoli näin pienen lapsen kanssa oli aika äkkiä nähty ja siirryttiinkin aika pian Kirjurin leikkipuistoon kahville. Hörpittiin kahvit ja syötiin pehmikset jonka jälkeen käytiin pienellä kävelyllä puiston ympäri ja jäätiin vielä hetkeksi laskemaan liukumäkeä. 


Tultiin kaupan kautta kotiin, syötiin perinteistä vappuruokaa, eli ranskalaisia ja nakkeja. Jälkkäriksi oli tietenkin pikkumunkkeja, mitkä oli muuten ihan sairaan hyviä!

Suunniteltiin, että oltaisiin vappupäivänä käyty kiertelemässä vapputorilla, mutta kuten alussa jo mainitsinkin, ei vappupäivä mennyt ihan putkeen. 

Aamulla yhdessä sängyllä makoillessamme Lumi tökkäisi minua aika kovaa silmään ja minulla tuli sarveiskalvoon aika iso viilto. En jaksanut lähteä istumaan päivystykseen koko päiväksi, joten mieheni kävi hakemassa apteekista silmätippoja ja päätettiin pärjätä niillä. 

Silmä oli koko päivän todella kipeä ja molemmat luomet todella turvoksissa. Silmä oli myös niin valoarka, että istuttiin koko päivä sisällä pimeässä. Onneksi se oli jo seuraavana päivänä paljon parempi ja tänään siinä ei tunnu enää mitään.


Sellainen vappu meillä tänä vuonna! Miten teidän vappu sujui?

TYÖPISTE + ALEKOODI

maanantai 23. huhtikuuta 2018


Yhteistyössä Luklabel

Olen jo pitkään toivonut, että meillä olisi tilaa työhuoneelle. Mutta kuten olen monta kertaa aiemmin sen jo sanonutkin, meillä on todella pieni asunto, eikä ole toivoakaan, että olisi jotain työhuonetta. Seuraavaan kotiin sitten!

Halusin kuitenkin jonnekin työpisteen ja vaihtoehtoja tälle ei ollut montaa. Vaihtoehto 1. Keittiön pöydän ääreen. Vaihtoehto 2. Makkarin lipaston päälle. Joko arvaatte kumman valitsin? Vaihtoehto 2. tietenkin, koska en sietäisi sitä, että keittiön pöydän ääressä olisi koko ajan kaikkea kamaa.

Minulla on siis nyt oma seimomatyöpiste makuuhuoneessa lipaston päällä. Lipasto on onneksi minulle juuri sopivalla korkeudella, joten se passaa vallan mainiosti!


Olin ihastellut monesta instagramtilistä, miten heillä oli hieno rautakehikko työpöydän yllä ja halusin itse samanlaisen. Suunnittelin mielessäni miten kivasti siihen saisi kaikkia tärkeitä lappusia ja miten se toisi heti lisää sellaista työpisteen tunnelmaa (lipasto kun ei suoranaisesti välitä työpistefiilistä...).

Tämä rautakehikko on siis Luklabelilta ja miten voikin noin yksinkertainen juttu, olla niin kiva sisustuselementti! Rakastuin tähän ihan heti. Aluksi mietin, että laitanko sitä sittenkään makkariin, että tämähän olisi käynyt eteiseenkin ulko-oven viereen ja seuraavassa asunnossa sen voisi laittaa vaikka keittiöön.. Mutta toteutin kuitenkin alkuperäisen suunnitelmani.



Laitoin siis rautakehikon seinää vasten lipaston päälle ja kiinnitin siihen kalenterin ja pari kuvaa Lumista. Lisäksi tahdoin työpisteeseen jotain eloa, joten päätin, että siinä asustanut aloevera saa jäädä siihen.
Mielestäni työpisteestä tuli ihana ja se onnistui hyvin. Juuri sopivan yksinkertainen ja fresh. Vai mitä mieltä olette?

Loppuun vielä hyviä uutisia! Sain nimittäin myös teille alekoodin Luklabelille, huippua! Koodilla Kotiportailla, saatte 15% alennusta Luklabelin verkkokaupasta 27.4. klo 23.00 asti. Tämän rautakehikon lisäksi sieltä löytyy vaikka mitä ihanaa, mm. se meidän ihana puputaulu.. Sinne vaan shoppailemaan, hop, hop!

NEUVOLAKUULUMISIA 1v 3kk

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018


Ette tiedä miten paljon minua harmittaa, kun en ole muistanut kirjoittaa 1-vuotisneuvolasta! Olen kyllä "laittanut sen ylös", mutta unohdin ihan täysin kirjoittaa siitä, enkä minä nyt tietenkään enää muista, että miten se meni. HÖH!

Käytiin kuitenkin siis tällä viikolla uudestaan neuvolassa. Meillä oli 1v 3kk neuvola, mitä ei ilmeisesti monessa paikassa ole. Olen ymmärtänyt niin, että tämä on muutettu juuri hetki sitten niin, ettei tässä välissä olisikaan neuvolakäyntiä, joten sen takia tässä on eroja.


Tykkään edelleen käydä Lumin kanssa neuvolassa, on aina yhtä kiva kuulla lapsen mitat ja päästä vähän kertomaan kuulumisiaan jollekin, jota oikeasti kiinnostaa kuulla miten nukut yösi. Niinpä siis tälläkin kerralla kyseltiin, että miten meillä nukutaan, syödään tai  muuten vain voidaan.

Olen jo sisäistänyt sen, että lapsen kanssa elämisessä mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma ja tuntuukin, että kaikki muuttuu ihan jatkuvasti. Juuri kun ajattelet, että okei, nyt lapseni on oppinut syömään itse lusikalla, samassa se mokoma paiskoo kaiken pitkin lattioita kovan itkun ja raivoamisen saattelemana. Okei, ei sittenkään.

Niinpä kerroin siis kaikista vaiheista miten meillä on ollut syömättömyyttä ja miten meillä heräillään huutamaan keskellä yötä ja miten meillä selvästi on jo jotakin esiuhmaa ja miten äiti ei meinaa millään jaksaa sellaista turhanpäiväistä kiukuttelua. Kaikkeen neuvolan täti totesi tottakai, että iälle tyypillistä. Niinpä tietenkin.


Kokeiltiin miten palikkatornin rakentaminen sujuu. Tämä oli koko neuvolan hauskin osuus, sillä neukkutäti laittoi kaksi palikkaa lattialle päälleikäin malliksi ja kysyi Lumilta, että tahtoisiko hänkin rakentaa tornin? Lumi katseli tornia pari sekunttia ja rakensi itse neljän palikan tornin hakemansa lelutraktorin katon päälle. Minua nauratti. Kuvittelin mielessäni, että jos Lumi osaisi puhua jo sujuvasti hän sanoisi "Tätyli hei, vähän haastetta kiitos, mä olen rakentanut torneja jo iät ja ajat!".

Mitat otettiin tottakai myös ja tällä kerralla Lumi olikin venahtanut pituutta melko paljon. Hän on aina kasvanut vähintään -1 käyrällä, mutta nyt pituus hyppäsi 0 käyrälle! Paino menee hiukan 0 käyrän alapuolella, mutta sitäkin on tullut oikein mukavasti. Neukku sanoikin, että hienosti kasvaa tasaisesti käyrillään.

Seuraava neuvola onkin sitten puolitoistavuotiaana. Silloin saisi ottaa vesirokkorokotteen jos haluaa. Itse en ole siitä ihan varma, jotenkin säälittää piikittää toista ja kun minulla itselläni vesirokko oli niin helppo. Mitä mieltä olette, kannattaako se ottaa? Oletteko ottaneet itsellenne tai lapsellenne?
CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan