MAMILLA MIELI MUUTTUU

maanantai 15. toukokuuta 2017

Varastin tämän idean törkeästi Janikan blogista. Olin kylläkin puhunut näistä asioista jo aikaisemmin mieheni kanssa, mutta mieleeni ei tullut, että sehän olisi kiva postausidea.

Eli siis. Joidenkin asioiden suhteen olen muuttanut mieltäni vauvan tultua taloon. Raskausaikana, tai ennen sitä ajattelin monestakin asiasta toisin kuin nyt, mutta listataan tähän nyt muutama.

Vauva nukkuu omassa huoneessaan tai ainakin omassa sängyssään. Joopa joo. Tätä yritettiin kyllä heti alkuun, mutta eihän Lumi todellakaan ainakaan omassa sängyssään suostunut nukkumaan. Kotiutuessamme Lumi kylläkin nukkui pari yötä vaunuissaan meidän sängyn vieressä, mutta sitä ei kauaa jatkunut. Niinpä päätimme siirtyä Lumin kanssa olkkariin levitettävälle sohvalle nukkumaan ja siis ihan käytännön syistä näin päin, että mies sai nukkua makkarissa ja me nukuttiin sohvalla. Siinä me nukuttiin sitten kaksin perhepedissä reilu kolme kuukautta. Nyt kun Lumi on täyttänyt neljä kuukautta, ollaan alettu laittaa hänet omaan sänkyyn nukkumaan, jossa hän on nyt nukkunut kaksi yötä ja vieläpä aika hienosti.

Meille ei kyllä ikinä tule mitään rumia riemunkirjavia vauvan leluja. Eipä. Tämäkin piti kyllä alkuun paikkansa. Minä kiersin kaukaa kaikki rumat värikkäät lelut ja ostin Lumille vain kauniita leluja. Sitten Lumin nimiäisissä hän sai ukiltaan lahjaksi kirjavanlehmän ja se oli rakkautta ensinäkemällä. Niinpä äitikin taipui ja nykyään meiltä löytyy muutamia riemunkirjavia leluja. Vaikkakin, äiti ei vieläkään tykkää.



Ei se imetys niin tärkeää ole, voihan vauvalle syöttää äidinmaidon pullostakin. Juu siis voi toki, mutta kuka jaksaa sitä pulloshowta! Pumppaa maito, laita talteen, lämmitä oikean lämpöiseksi, pese pullot ja pumppausvälineet. Äh! Imetys on vaan niin helppoa, kun vauvanruoka kulkee aina mukana ja on aina oikean lämpöistä. Peukku imetykselle ehdottomasti!

Alan käymään salilla heti kun saan luvan. Niin, lupa on tosiaan saatu jo aikoja sitten, enkä ole vieläkään sinne salille raahautunut. Onhan se edelleen rakas harrastus ja odotan sitä, että rohkenen sinne lähteä (toivottavasti pian), mutta jostakin syystä epäilen miten Lumi pärjää isin kanssa sen ajan kotona. He kun eivät tosiaan usein ole kaksin, ei kun, onhan ne ollut jo monta kertaa. Hups.

Näitä samanlaisia päätettyjä asioita on tulevaisuuteen vielä paljon, saas nähdä miten kaikkien niitten kanssa käy. Mahtaako mamilla taas mieli muuttua..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan