OLE LÄSNÄ LAPSELLE

torstai 25. toukokuuta 2017



Kirjoitin tämän tekstin kun olin juuri nukuttanut Lumin yöunille.

Kiireettömyys ja aika. Miksi aina on kiire? Monena iltana minulla on kiire saada Lumi nukkumaan. Huokailen pääni sisällä kun Lumi ei millään vaivu syvään uneen. Taas joudun nukuttamaan häntä ainakin 40min. Lasken hänet varovasti sylistäni omaan sänkyynsä ja toivon ettei hän herää, etten joudu taas aloittamaan nukuttamista alusta.

Miksi ihmeessä minulla on niin kova kiire saada hänet nukkumaan? Minun pitäisi osata nauttia tästä ajasta. Minulla ei ole mitään muita velvollisuuksia tällä hetkellä hoidettavana, vain Lumi. Joten miksi yritän luistaa siitä yhdestä ainoasta velvollisuudesta? Siitä maailman tärkeimmästä työstä.

Ikävän usein aikuiset ja vanhemmat sortuvat siihen luistamiseen. On mukamas niin tärkeää saada sitä omaakin aikaa. Toki sitäkin täytyy olla, en sano etteikö täytyisi. Mutta täytyykö sen olla ikäänkuin lapselta pois? Niin helposti kun olen Lumin kanssa päivällä kaksin kotona, eksyy puhelin käteeni ja alan selailla somea. Onneksi Lumi aina muistuttaa, että hetkonen hei, sun piti olla mun kans.

Ja palataas tähän nukutus asiaan. Mieti nyt miten ahdistavaa olisi itse nukahtaa jos vieressäsi odottelisi joku kiireisenä, että nukahdat. Joku joka malttamattomana on keskittynyt johonkin aivan muuhun ja alkaa pikku hiljaa ahdistua siitä kun et jo nuku. Ei tuntuisi kivalta, eihän?

Meidän aikuisten pitäisi muistaa olla läsnä lapsille ja antaa aikaa. Mielestäni se yksi lause on niin osuva ja hyvä, sinun kiireinen arkesi on lapsesi lapsuus. Niinpä. Minä ainakin haluan, että Lumilla on tärkeä, turvallinen ja rakastettu olo. Lapsi kaipaa aikuiselta ja etenkin omalta vanhemmaltaan eniten aikaa, muistetaanhan antaa sitä. Älypuhelimet syrjään ja telkkarit kiinni, ollaan oikeasti lapsillemme läsnä ja annetaan se jakamaton huomio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan