ÄITIYS ON YHTEINEN JUTTU

torstai 3. elokuuta 2017

Kuulun nykyään muutamaan ryhmään joissa kaikki ryhmän jäsenet on tuoreita äitejä. Äitiys ja lapsen kasvatus on monelle tosi henkilökohtainen asia, niin kuin kuuluukin olla. Olen aikaisemminkin jo täällä blogissa maininnut meidän omasta Mamit ryhmästä, johon tosiaan kuuluu muutama satakuntalainen äiti "tammikuisen" vauvansa kanssa. Olen myös mainostanut sitä, miten meidän porukka on ihan huikea, näiltä äideiltä saa todellakin sitä vertaistukea ja neuvoja tarvittaessa. Meidän pienessä porukassa saa vapaasti jakaa omat lapsen kasvatussuunnitelmansa, eikä kukaan käy neuvomaan toista, lyttäämään toisen suunnitelmia, tai sanomaan, että tuo on väärä tapa.

En käsitä sitä, mihin tällainen käytös hukkuu suuremmissa ryhmissä? Olen kuulunut useampaankin isompaan vauvaryhmään Facebookissa, mutta poistunut joistakin juurikin toisen arvostelun ja huonon ilmapiirin vuoksi. Minulle suurin syy liittyä näihin ryhmiin on nimenomaan se, että haluan kuulla ja tietää miten muilla samanikäisillä vauvoilla menee, miten heidän vanhemmillaan menee ja millaisia erilaisia kasvatusasioita he aikovat käyttää.


Miksi kaikissa isommissa ryhmissä ei olekaan tilaa omalle mielipiteelleen? Miksei sen kertominen asiallisesti ole sallittua? Miksi toisten täytyy provosoitua siitä, jos joku toinen haluaa tehdä asiat toisin?

Esimerkiksi itse olen ihan ehdottomasti imetyksen puolestapuhuja, mutta mulle on okei, jos joku ei aijo imettää lastaan tai muulla tavoin tarjota lapselleen rintamaitoa. Tai oikeastaan, se ei ole mulle ihan okei, jos niin tehdään vain sen vuoksi, ettei itse halua (eli siis jos ei imetykselle ole oikeastaan mitään estettä, äitiä itseään ei vain kiinnosta). Mutta sanoisinko tätä jollekin suoraan, joka haluaa jakaa omat ajatuksensa jossakin äitiryhmässä vertaistukea hakiessaan? No en, rullaisin vain kirjoituksen ohi, koska en tunne tarvetta mennä pahoittamaan toisen mieltä vartavasten vaahtoamalla hänen "väärästä" päätöksestään. Minun mielestäni jokainen tekee niin kuin parhaaksi näkee ja sillä selvä.

Ihmettelen vain suuresti, miksei äitiys olekaan yhteinen juttu noissa suurissa ryhmissä? Mihin vertaistuki ja ymmärtäminen katoaa? Mistä kuvaan astuu röyhkeys ja toisen arvostelu, jopa loukkaaminen? Mihin katoaa käytöstavat? Toki näitten ryhmien kompastuskivi voi olla niinkin yksinkertainen juttu, kuin kirjoittaminen, siitä kun ei näe tai kuule toisen ilmeitä ja äänenpainoja.

Minusta äitiys on yhteinen juttu, jos aikoo kasvattaa lapsensa eritavalla kuin naapuri, voi siitä keskustella asiallisesti ja kysyä, että miksi toinen aikoo toimia niin. Jos avaa mielensä, voi jopa vahingossa saada jonkun hyvän vinkin, mitä voi itse kokeilla.

Millaisia kokemuksia teiltä löytyy?

Korostan nyt vielä tähän loppuun sitä, että tämä on minun oma kokemukseni isoista vauvaryhmistä, on hienoa, jos jostakin löytyy isompi ryhmä joka toimii reilusti.


Seuraa blogiani instagramissafacebookissa ja bloglovinissa!

2 kommenttia:

  1. Olen kanssa harminut, miten tylyjä kommentteja ihmiset kehtaavat laittaa toisen julkaisemiin vertaistukipyyntöihin. Onneksi meitä äitejä on erilaisia, en ymmärrä joidenkin tarvetta koettaa muokata kaikista samanlaisia kuin itse on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on erilaisia, kyllä se olisi kamalaa jos kaikki äidit olisivat aivan samanlaisia. Ovathan kaikki lapsetkin erilaisia! :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan