FRIDAY COFFEE WITH ME #36

perjantai 18. elokuuta 2017


Että semmonen viikko sitten. Tervetuloa meille kehitysvaihe nro mikä lie. Ei pitäisi ikinä mennä kehumaan jos menee hyvin, koska se on sata varma, että siihen se hyvin meneminen sitten loppuu.
Tämä viikko on ollut hiukan raskaampi mitä moni muu tässä lähiaikoina. Lumilla on jokin uusi vaihe taas meneillään plus hän oppi "ryömimään", joten soppa on valmis.

Meillä ei siis nukuta, koska tytön on pakko herätä treenaamaan ryömimistä, mikä muistuttaa kyllä enemmänkin jonkun hylkeen eteenpäin loikkimista. Meillä ei nukuta myöskään tämän uuden kehitysvaiheen vuoksi, Lumi nimittäin selvästi pelkää, että hänet hylätään. Hänen täytyy siis öisin tiuhaan tahtiin herätä tarkistamaan, että äiti ei ole häntä hylännyt. Viime yö meni minulla niin sumussa, ettei mulla ole mitään muistikuvia siitä missä vaiheessa olen ottanut tytön viereeni nukkumaan. Enkä kyllä muista yhtään imetystäkään, mutta toisen typötyhjän ja toisen täpötäyden rinnan perustella olen kyllä imettänyt yöllä, joka kerta samasta tissistä.

Eikä pelkkä öisin herääminen tietenkään riitä, vaan päikyt on hyvä pitää niin lyhyinä kuin vain mahdollista. Me kun ajateltiin, että meidän huonosti päikkyjä nukkuva lapsi olisi vihdoin ja viimein alkanut nukkua pitkiä päikkäreitä, mutta turha luulo.

Ja kiitos tämän uuden hylkäämisen pelon, ainut vapaa-aika mitä äitillä olisi päivän aikana, on nimenomaan tuo päikkyaika. Jos yrittää tehdä jotakin kotitöitä samaan aikaan kun Lumi on hereillä se onnistuu melko heikosti, nimittäin heti jos poistuu tytön näkösältä, hän alkaa huutaa suoraa huutoa. Että semmosta.

Olette ehkä jo huomanneet, että harvemmin valitan tänne mistään. Ehkäpä tämäkään ei ollut mikään valitusvirsi vaan reality check. Tämmöstä meillä tällä kertaa, toivottavasti ensiviikko olisi jo parempi! Nyt Lumi nukkuu päikkyjä partsilla joten mulla pieni hetki omaa aikaa, ihanaa!

2 kommenttia:

  1. Täällä ihan sama vaihe! Hartiat jumissa kun jokapaikkaan pitää kantaa mukana ja muut hommat hoitaa yhdellä kädellä :D Ja sitten jos on isänsä kanssa ihan tyytyväinen, mun ei kannata kulkea ohi näköetäisyydeltä, siitä nimittäin alkaa itku.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, meillä ei sentään aleta itkemään jos ollaan isin kanssa ja minä kuljen ohi :D Tsemppiä!

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan