TON LAPSI ON TAITAVAMPI KUN MUN - MIKSI VERTAILET?

torstai 9. marraskuuta 2017

Veikkaanpa, että moni äiti ja isäkin voi samaistua tähän. Kun tulee tavattua samanikäisiä lapsia kuin omasi, lähdet vertailemaan lapsia keskenään. Itselläni se korostuu aina, kun tavataan meidän mami porukan kanssa, kun kaikilla on niin samanikäiset vauvat. Luulen, että tämän vertailu tulee jatkumaan pitkään, vaikka se onkin ihan turhaa.

Meidän porukassa lapsista vanhin on siis syntynyt joulukuun lopulla ja nuorin helmikuun alulla. Kaikki lapset kehittyvät omaan tahtiinsa ja siinä kun toinen oppii ryömimään nuorena, oppii toinen taputtamaan ja kolmas seisomaan. Sitä kuitenkin sortuu vertailuun vaikka tietää, että normaali esimerkiksi taputtamaan oppiminen tapahtuu 8-10 kuukauden tienoilla.

Kyllä minua ainakin kismittää, kun Lumia melkein kuukauden nuorempi vauva oppi kontaamaan ja nousemaan tukea vasten seisomaan ennen meidän Lumia. "Eihän sen pitäisi osata vielä, kun ei meidän Lumikaan osaa, joka on vielä vanhempi!" Tai kun jonkun seitsemänkuinen osaa jo sanoa äiti. "Miten se on muka mahdollista? En usko ellen itse nää!"


Parina ensimmäisenä ikävuotenaan lapsen kehitys voi olla todella eritasolla, kuin toisen saman ikäisen lapsen. Siitä ei kuitenkaan pitäisi olla huolissaan, kyllä se siitä sitten tasaantuu. Joissakin asioissa toinen ei tietenkään tule välttämättä koskaan olemaan yhtä lahjakas kuin toinen, se vaan on elämää. Liian usein vanhempi lähtee vertaamaan omaa lastaan toisen lapseen, vaikka pitäisi nimenomaan pyrkiä keskittymään siihen omaan ja hänen kasvun tukemiseen. Helposti sitä sivuuttaa oman lapsen oppiman taidon, jos toisen samanikäinen lapsi on oppinut sen jo aikoja sitten, sitä vain ajattelee "Vihdoinkin, mitäs me nyt voitaisiin seuraavaksi oppia..". Mihin jäi iloitseminen oman lapsen uudesta hienosta taidosta?

On myös hämmentävää huomata itsestäänkin sellaisia puolia, että on kamala kiire. Lapsen pitäisi oppia kaikki jo kamalan nuorena ja jos ei sitä opi kuukautta ennen, kuin se on edes mahdollista, niin silloin jo pohtii "Miks ei se jo osaa?". Miksi vauva ei saa olla vauva rauhassa? Miksei vanhempi osaa nauttia siitä ajasta kun vauva vaan on, eikä mene vielä (kirjaimellisesti) pää kolmantena jalkana? Miksi vanhemmilla on niin kovat suorituspaineet lapsensa kehityksen suhteen?

Niinpä niin, siinäpä jokaiselle pohdittavaa. Vertailetko sinä?

3 kommenttia:

  1. Vertailen! Mutta en silti koe kiirettä lapsen kehityksen suhteen. Lapseni motorinen kehitys on kulkenut varsin keskimääräistä vauhtia. Siitä huolimatta, koen välillä ihmeellistä huolta oman lapsen kehityksestä vauhdikkaammin kehittyvien lasten seurassa. Nyt jännittää, ehtiikö poika oppia konttaamaan ennen pian lähestyvää 10kk ikää, monet konttaavat jo monta kuukautta aiemmin. Nään kehityksen kuitenkin ennemmin mielenkiintoisena ja ilahduttavana yhteisenä "seikkailuna", voi sitä vauvan riemua, kun hän vaikka nousi ensimmäisiä kertoja polvilleen tukea vasten. 😍

    VastaaPoista
  2. Vertailen, mutta en kadehtien. Ainakaan enää tän jälkeen ku 8kk tyttö oppi hetki sitten ryömimään. Tää vauhti jo nyt! Ei kuule mitään kiirettä konttaamaan, seisomaan tai kävelemään jos äitiltä kysytään! Vauvaporukoissa kun toiset noussu seisomaan joskus 7 kuukauden ikäsinä, oon vaan kauhulla kattonu.

    VastaaPoista
  3. Mä en kyllä ole kokenut puhetta kehityksestä vertailuna, päin vastoin on ollut jännä huomata, miten eri tahdissa lapset oppivat taitoja. Ihan jo normaalin kävelyn oppimisen ikähaitari taitaa olla jotain 7kk-1v6kk, eli variaatiota on moneen suuntaan. Mun nuorempi lapsi lähti tosi varhain liikkeelle ja välillä jaoin siitä juttuja vähän kauhistuneenakin, mutta toivottavasti kukaan ei ajatellut, että haluaisin kehua - olin vain tosi hämmentynyt siitä, miten toinen konttasi täysiä puolivuotiaana, kun vanhempi lapsi teki saman olleessaan melkein 10 kk.

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan