JOULU LAPSEN KANSSA

keskiviikko 20. joulukuuta 2017


Käsi ylös jos olette kanssani samaa mieltä siitä, että joulu menetti taikansa kun kasvoi aikuiseksi. Aivan niin, luulen, että siellä nousi aika moni käsi.

Ehkäpä juuri tuon taian katoamisen vuoksi, minulle tuli jossakin vaiheessa pieni jouluinho. Koin joulun jotenkin vain stressaavana ja raskaana turhanpäiväisenä aikana. Minua ahdisti tuhlata rahaani ja kuljeskella tuntikausia täpötäydessä kaupassa hakemassa ihmisille lahjoja. Itse jouluaattokin oli vain kulkemista paikasta toiseen ja kauhealla kiireellä ensin siivoamista ja sitten ruuanlaittoa. Joulu oli enemmänkin ikävä asia kuin se iloinen ja jännittävä juhla, mikä se oli vielä silloin, kun oli lapsi.

Pari vuotta sitten kaikki kuitenkin muuttui, yhtäkkiä aloin taas pitää joulusta (liekö arvasin olevani seuraavana jouluna raskaana! Haha!) Odotin joulua innolla ja halusin koristella oman kotini joulukuntoon. Menin innoissani ostamaan lahjoja kaikille rakkaille läheisilleni ja mietin mielessäni, onko minun paketoimat lahjani kauniinpia kuin isosiskoni. Onnellisena istuin aattona joulupöytään oman perheeni kanssa ja myöhemmin vaihdoimme lahjoja jokainen hymyssä suin. Joulusta oli tullut taas ihana.

Viime joulu oli tietysti ihan erityisen spesiaali, olinhan raskaana. Odotin omaa lastani jolle jotkut olivat jo ostaneet joululahjojakin! Joulu sai ripauksen sitä taikaa, mitä se oli silloin täynnä, kun olin itse lapsi. Tuolloin joulua odottaessani halusin ehdottomasti meille, meidän omaan pieneen kotiin ensimmäisen joulukuusen. Silloin meillä oli vielä koira, joten käytännön syistä päädyimme tekokuuseen. Koristelin kuusen ja  kotini kovalla jouluinnolla, muistaakseni jo marraskuun puolella, meillä soi mieheni mielestä kyllästymiseen asti joululaulut. Aattona oli aivan ihanaa kokoontua ensin minun perheeni kanssa äitini luokse yhteiseen joulupöytään ja myöhemmin mieheni perheen kanssa avata joululahjoja jokainen vuorollaan lähes puoleenyöhön asti.

Tämä vuosi tulee varmasti olemaan taas erilainen. Tämä joulu tulee varmasti olemaan paras tähänastisista jouluista. Luulen, ei vaan tiedän, Lumin kasvaessa joka joulu tulee olemaan taas enemmän täynnä sitä lapsuuden joulujen taikaa. Nyt osat ovat vain kääntyneet, nyt olen itse äiti. Valmistelen joulua koristelemalla kotiimme oikean joulumaan, hankin Lumille lahjoja, kätken ne kaappeihin ja paketoin salaa, kun Lumi on mennyt jo nukkumaan. Höpötän tontuista jotka kurkkivat ikkunoitten takana, selaamme yhdessä lelulehteä ja Lumi kirjoittaa joululahjalistaa, aattona tähyilemme taivaalle näkyykö jo joulupukkia poroineen ja lopulta jaamme ja avaamme lahjoja yhdessä ja Lumi nauraa ilosta, kun saa toivomiaan lahjoja, eikä malta mennä nukkumaan, kun olisi sen aika. "Mutta kun äiti, haluaisin vielä leikkiä", hän sanoo, kun peittelen hänet nukkumaan ja minä kuiskaan hänelle, "Leikitään taas huomenna yhdessä, hyvää yötä, kauniita unia, äitin ja isin rakas.".

Ja niin joulu on taas saanut taikansa takaisin.

2 kommenttia:

  1. Apua... Ensimmäistä joulua 5 kk tytön äitinä viettävä täällä kyynelehtii. Ihana teksti. Hyvää joulua!

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan