VOIKO LAPSELLE KERTOA JOULUPUKISTA?

maanantai 18. joulukuuta 2017


Kerrommeko me Lumille joulupukista? Siinäpä vasta pulma ja keskustelua aiheuttava juttu. Tämä kuuluu omalla kohdallani näihin kuuluisiin takin kääntöihin.

Ennen kuin minulla oli lasta olin varma, etten tulisi syöttämään lapselleni sellaista höpsötystä, kuin joulupukki. Ajattelin, että miksi valehdella lapselle moisesta asiasta, kun totuus paljastuu enemmin tai myöhemmin. Lisäksi ala-asteella töissä ollessani sain huomata sen, että moni lapsi tietää jo esikoulussa, ettei joulupukkia ole ja ne jotka siihen uskovat, ovat muitten lasten mielestä noloja ja hölmöjä. Haluaisinko siis saattaa lapseni tuohon tilanteeseen ja tavallaan tarkoituksella pilkankohteeksi?

Nykyajan lapset tuntuvat olevan paljon nokkelampia, kuin 90-luvun lapset. Onko silti oikein viedä lapsilta heti se tietynlainen joulun taika, ennen kuin lapsi pääsee siitä edes koskaan nauttimaan? Tämä ehkäpä kuuluu osaltaa tähän nykypäivän ilmiöön, missä lasten ei anneta olla lapsia, vaan heidät "pakotetaan" aikuistumaan oman vanhemman toimesta.

Mielestäni joulupukki on suuri osa sitä kuuluisaa joulun taikaa, enkä missään nimessä halua, etteikö lapseni pääsisi sitä kokemaan. Muistelenhan itsekin lämmöllä lapsuusajan jouluja ja sitä jännitystä, kun odotti joulupukin saapumista. Katselimme siskoni kanssa ikkunsta ulos ja kyselimme äitiltä vähän väliä, että koska se joulupukki oikein tulee? Sitten kun ovikello vihdoin soi, emme meinanneet pysyä pöksyissämme! Ikävä kyllä itse pukki harvemmin ehti meille sisälle asti, yleensä hän vain tiputti lahjapussin oven taakse ja jatkoi matkaa, olihan hänellä tosiaan niin monta kotia käytävänä, ettei hän mitenkään ehdi jäädä kaikkien luokse käymään. Tämä kaikki jäisi pois, jos lapselle ei sepittäisi tarinaa Korvatunturilla asuvasta vanhasta miehestä, jolla on pitkä valkoinen parta ja joka jakaa kaikille maailman lapsille lahjat joka jouluaatto. 90-luvulla ei olla varmaan edes mietitty tällaista asiaa, että kertoako lapselle joulupukista vai ei, se on ollut selviö, että tottakai kerrotaan. En muista omasta lapsuudestani yhtäkään kaveria, jolle ei olisi höpsötetty tätä tarinaa.

Mielestäni on myös hassua jättää tämä tarina sepittämättä sen tähden, että pelkää lastansa pilkattavan kolussa, kun kenenkään muun kotona ei olla kerrottu joulupukista. Lapsi voi kiusata toista lasta ihan mistä vain, vaikka siitä, että on vääränväriset sukat! Oli kiusaamisen aihe mikä tahansa, siihen täytyy heti puuttua ja kitkeä alkuunsa pois. Harvempi lapsi 4-6 luokalla, jolloin kiusaaminen on yleensä paljon karumpaa, uskoo enää joulupukkiin. Liekö uskoo enää siinäkään vaiheessa, kun menee esikouluun.

Vastaus ensimmäisen lauseen kysymykseen on siis kyllä, me kerromme Lumille joulupukista. Ymmärrän tietysti näitäkin vanhempia, jotka eivät aio joulupukista puhua tai kertovat heti sen olevan vain satua, ajattelinhan itsekin näin ennen Lumia. Tahdon kuitenkin, että omalle lapselleni joulu on yhtä taianomainen ja jännittävä kuin minullekin lapsuudessani. Nähtäväksi jää, miten nokkela tämä meidän tyttö on ja milloin hän itse huomaa, että hetkinen, eihän tämä tällainen tarina voi pitää paikkaansa. Sitten paljastamme hänelle koko totuuden ja kerromme, että oikeasti äiti ja isä ja muut sukulaiset ja tuttavat ovat lahjojen takana. Mutta niin kauan kuin hänellä on sitä lapsen ihanaa taikauskoa, niin niin kauan hän saa siitä nauttia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan