KIITOS MAITOAUTOMAATTINI

tiistai 16. tammikuuta 2018


Imetys oli minulle selvä juttu. Jos vaan homma hiukankin pelaa, imetän lapseni. Kaikki ei kuitenkaan lähtenyt sujumaan ihan niin hyvin, mitä ajattelin. Imetysvaikudet lapsen syntymän jälkeen tuntuvat kuitenkin olevan aika yleinen juttu, voi kun olisin senkin tietänyt! Alkuun tuskailin siis mm. imuotteen kanssa, sen kanssa ettei maitoa tullut tarpeeksi ja sen kanssa, että maitoa tuli liikaa. Niin vain se lähti kuitenkin sujumaan parin kuukauden jälkeen, eikä ongelmia enää näkynyt tai kuulunut.

Tein jo raskausaikana myös sen päätöksen, että imetys loppuu heti, kun lapseni täyttää 1-vuotta. Tuntuu, että odotin koko vuoden kuin kuuta nousevaa, että se päivä tulee, kun saan laittaa maitobaarin kiinni. Sitten se päivä vihdoin tuli, viime viikon perjantaina.

Omaksi yllätyksekseni, en hihkunutkaan onnesta ja huokaissut helpotuksesta. Oikeastaan oloni oli melko sekava ja toisaalta vähän murheellinenkin. Olin erittäin epävarma siitä, saisiko Lumi sitten kaikki tarvittavat ravinnostaan, jos en enää imetä häntä? Olisiko myös julmaa viedä häneltä se hänelle niin tärkeä imetys ja rinnan tuoma turva? Entäs ne meidän ihanat yhteiset hetket? Tuntuu, että emme koskaan tule enää olemaan niin lähekkäin ja läheisiä, koska onhan imetys nyt niin spessu lapsen ja äidin välinen juttu. Olenko minä valmis luopumaan siitä?

Viimeinen imetyskerta oli 13.1. aamulla. Silloin menimme vierekkäin makoilemaan sänkyyn ja tarjosin hänelle maitoa. Lumi nappasi tietysti oitis kiinni ja pyöräytti silmänsä ympäri niin kuin hänellä oli tapana. Hänestä näki sen, että hän todella nauttii. Sitten nukahdimme molemmat, Lumi sai viimeisen kerran nukahtaa rinnalle.

En ymmärrä miksi imetys sitten loppujen lopuksi olikin minulle niin todella tärkeä juttu. Nytkin kun kirjoitan tätä ja muistelen erilaisia hetkiä tältä imetystaipaleelta, alkaa pala nousta kurkkuun ja silmät kostua. Miksi? Kaipa siihen liittyy muistoina kaikki se äidiksi kasvaminen. Kaikki valvotut yöt, kaikki voitetut vaikeudet, kaikki ihanat hetket, kun sai vain pysähtyä ja olla siinä tuon pienen täydellisen ihmisen kanssa. En voi muuta, kuin kiittää kehoani ja rintojani, että sain kokea kaiken tuon. Kiitos kuluneesta vuodesta maitoautomaattini, kiitos, että teitte siitä niin erityisen ja mieleenpainuvan, kiitos, että mahdollistitte ihanan imetystaipaleen.


7 kommenttia:

  1. Vähensitkö vähitellen vai kerrasta poikki? 😊 Ei tarvitse vastata, jos koet kysymyksen liian henkilökohtaiseksi. Itsellä samat mietteet imetyksestä ja lopetus piakkoin ajankohtaista. Ihana blogi! 😘😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! <3

      Ei ole liian henkilökohtainen kysymys todellakaan! Vähensin vähitellen. Joskus puolenvuoden iässä aloin muistaakseni tarkemmin laskea imetyskertoja ja kiinnittää enemmän huomiota siihen, kuinka monta kertaa päivässä tulisi imettää. Nyt suunnilleen viimeisen kuukauden ajan imetin ensin 3 kertaa päivässä ja sitten vain 1-2 kertaa päivässä ja lopulta lopetin :)

      Poista
  2. 😊 Kiitos vastauksesta! 💖

    VastaaPoista
  3. Saako udella miksi juuri tasan yksi? :) Itse päätin raskausaikana, että imetys loppuu kun vauva on 6kk mutta hups, edelleen 1v5kk ipana käy tissillä :) Enää ei ole mitään aikarajaa päätettynä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä siksi juuri tasan yksi, kun suositukset on alunperin ollut niin, että yksivuotiaaksi asti tulisi imettää. Periaatteessa olisin voinut jatkaa pidempäänkin, mutta meidän arki rullaa helpommin jos ei tarvitse miettiä imetystä :)

      Poista
  4. Tosi koskettavasti ja kauniisti kirjoitettu tämä teksti. Edellisen kohdalla lopetin imetyksen myös 1v. syntymäpäivänä ja se sopi meille molemmille hyvin. Imettäminen alkoi olla jo miltei mahdotonta liikkuvan ja kikattavan vauvan kanssa. Nyt tämä kahdekasankuinen vaikuttaa yhtä villiltä tapaukselta kuin isosiskonsakin, joten ajattelin toimia samoin, mutta ajatus tuntuu haikealta. Minulla on myös mahtunut imetystaipaleelle paljon hankaluutta ja epätietoisuutta, mutta myös tosi ihania yhteisiä hetkiä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Anna-Maria <3 Kyllä saa olla onnellinen siitä jos on voinut ja jaksanut imettää vaikeuksista huolimatta. On se kuitenkin niin ihanaa ja spesiaalia! :)

      Poista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan