VUOSI 2017 1/3

tiistai 2. tammikuuta 2018


Tammikuussa 2017 elämäni mullistui täysin. Kuukauden alussa odotin jännittyneenä milloin synnytys lähtisi käyntiin ja miten se tulisi etenemään. Vedet menivät paljon odotettua aikaisemmin ja tuolloin oloni oli epätodellinen. Joko vauva nyt syntyy?! Synnytyskertomuksen kirjoitin kolmessa osassa ja ne voit lukea täältä. Vauvan syntymän jälkeen sukelsin suoraa päätä vauvakuplaan ja kaikki oli uutta, jännittävää, pelottavaa ja samaan aikaan niin ihanaa. Heti ensimmäisenä yhteisenä yönä sydäntäni raastoi ja en uskaltanut käydä nukkumaan sen pelossa, että sillä välin joku tulisi ja veisi minun pienen rakkaani pois. Tämä pelko hiipii toisinaan vielä nytkin mieleeni ja esimerkiksi iltaisin, kun olen laittanut Lumin jo nukkumaan ja poistunut makuuhuoneesta, kun palaan huoneeseen mennäkseni itse nukkumaan, on minun pakko aina tarkistaa, että Lumi hengittää. Tammikuu 2017 oli elämäni ihmeellisin ja mahtavin kuukausi, silloin minusta tuli äiti.


Helmikuussa ihmeellinen vauvakupla ei ottanut poksahtaakseen, vaan kaikki tuntui vieläkin olevan ihanaa ja ihmeellistä. Miten joku voi olla niin pieni ja niin suloinen ja ennen kaikkea, niin rakas. Tässä kuussa alettiin oppia elämään vauvan kanssa. Alkuun se tietenkin oli pieni shokki, miten kaikki voikin muuttua niin paljon tuon pienen ihmisen myötä. Hermojani repi muun muassa vaikeudet imetyksen kanssa (joista kirjoitin myös kaksi postausta, ensimmäiseen pääset tästä), huonosti nukutut yöt ja se, että joku tarvitsi minua ihan koko ajan. Tuolloin suihkussa yksin käyminen oli luksusta ja teinkin sen aina pitkän kaavan mukaan. Vaikka alku tuntui raskaalta, en silti koskaan vaihtaisi päivääkään pois.


Maaliskuussa meidän pieni ihme sai nimekseen Lumi ja nimiäisiä juhlittiin mieheni vanhempien luona, Lumin muppalassa. Tuo oli todella koskettava ja mieleen painuva päivä, kaunein hetki oli varmasti se, kun Lumin täti lauloi Mestaripiirroksen.
Olen kuullut kuinka moni ahdistuu äitiyslomalla ja haluaisi vaan mennä. Itse nautin siitä, että sain päivät pitkät keskittyä ainoastaan tähän pieneen muruun. Makoilimme ja torkuimme kaikki päivät, voi kun voisi edes hetkellisesti palata noihin hetkiin!


Huhtikuussa Lumi täytti jo 3 kuukautta. Imetys oli lähtenyt sujumaan alkuvaikeuksien jälkeen ja elämä tuntui ehkä muutenkin vähän tasaantuvan. Lukuun ottamatta sitä, että vauvoilahan tulee aina vaiheita vaiheitten perään ja aina kun kuvittelee, että nyt onkin tasaisempaa, loppuu ilo lyhyeen, kun alkaakin jo seuraava vaihe. Tässä esimerkiksi yksi postaus liittyen noihin ihaniin vaiheisiin...
Huhtikuussa pidettiin myös ensimmäiset vauva-mamma-treffit, meidän satakuntalaisten äitien kesken. Tänä päivänä olen niin tyytyväinen, että laitoin silloin tammikuisten facebookryhmään tuon kyselyn. Näistä äideistä on nimittäin ihan oikeasti tullut minulle paras mahdollinen vertaistuki ja jutellaan varmaan päivittäin wapissa. Hassua miten elämä yllättää, usein äiti on toiselle äidille susi, mutta meidän kohdalla asia on päinvastoin ja ollaan kaikki hyviä ystäviä keskenämme.
Huhtikuussa sen varmaan huomasi ensimmäisen kerran, minun pieni vastasyntynyt on mennyt ja tilalle on tuotu vähän isompi vauva.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan