PERJANTAIN KAHVI #52

perjantai 2. helmikuuta 2018


Tämä viikko on ollut melko kiireinen ja mielenkiintoinen. Mielenkiintoinen siksi, koska omat ajatukseni ovat kulkeneet melkoista vuoristorataa tämän opiskelun ja lapsen mukana "raahaamisen" kanssa. Ja kiireinen taas siksi, koska sitä koulua on niin paljon.

Joulun jälkeen opiskelu Lumin kanssa on ollut hyvin erilaista kuin ennen sitä. Nyt Lumi on jo sen verran iso tyttö, ettei hän jaksa istua omissa rattaissaan hiljaa luentojen aikana, vaan hän haluaa kulkea. Jos hän osaisi puhua, hän sanoisi varmasti "Äiti kato mikä tuolla! Kato millanen setä toi on ja hei, kuka toi täti on? Miksi vaan tuo yksi vanha täti puhuu? Mikä toi tosi iso telkkari on? Miksen saa paukuttaa tätä, mä haluuun! Nyt mä meen, mua ei kiinnosta sun kiellot. Kato miten hieno reppu tällä tätillä on! Äiti hei, koska syödään? Kato millaisia kiviä mä löysin! Nyt meenkin tänne! Äiti, koska pääsen taas kotiin leikkimään?" Niinpä niin ja nämä kaikki hän sanoisi varmasti moneen kertaan yhden luennon aikana.

Suoraan sanottuna minua vähän jännittää, miten tämä kevät tulee sujumaan. Minulla on muutenkin erilainen tilanne verrattuna muihin luokkalaisiini, sillä teen tosiaan 1. ja 2. vuotta päällekäin. En ole ihan varma siitä, tuleeko oma pää kestämään näin kovan tahdin opiskelujen kanssa ja sen lisäksi vielä sen, että tuo pikku tyyppi on koko ajan kanssani. Välillä on sellainen fiilis, että nyt äiti tarvitsisi ihan oikeasti lomaa. No, se tulee sitten neljän kuukauden päästä, kun alkaa kesäloma..

Nautin tosi paljon tästä päivästä, koska tänään minulla on vapaa. Olen vaan leikkinyt ja lukenut kirjoja Lumin kanssa. Tällä hetkellä hän on nukkumassa päikkäreitä ja nukkuu toivottavasti vielä pari tuntia. Illemmalla mieheni vanhemmat tulevat käymään meillä moikkaamassa Lumia, sillä tänään on Lumin ensimmäinen nimipäivä! Taidankin tästä siirtyä kahvikuppini kanssa leivontapuuhiin.

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua!

10 kommenttia:

  1. Oot sä kyllä uskomaton jos pystyt käymään koulussa Lumin kanssa! Ku ite miettii et oma poika ois mukana jossain koulussa tai töissä nii ei kkyl tulis yhtään mitään. Kaupassa käyntikin on yks operaatio ku toinen viilettää menemään ihan omia reittejä 😂 oon varmaa aikasemminki kommentoinu et ihana lukee tätä sun blogia ku itellä just samanikänen poika 😄❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sara! <3 Kiitos ihanasta kommentista ja tsempistä, tällaiset kommentit on ihan parasta luettavaa <3

      Poista
  2. Kaikki kunnia sulle! Huikeeta et pidät hänet messissä. Ja hei, neljä kuukautta. Se menee nopeesti. Alle puolet raskausajasta. Alle puol vuotta. Muuama kuukaus. Tsemppiä, mutta muista myös itseäs, äläkä oo liian ankara.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempistä Ida! Jospa tämä menisi ihan tahdonvoimalla! :D

      Poista
  3. Vautsi, en olisi ikinä voinut kuvitella että olisin itse voinut tehdä samoin. :3 Muista myös välillä pysähtyä <3

    Hyvää viikonloppua myös sinne :)

    VastaaPoista
  4. Oho! Hatun noston paikka. Itse en voisi kuvitellakaan ottavani poikiani mukaan luennoille. Sen verran rasavillejä ovat. Jopa tuo 10kk tyyppi. Tsemppiä paljon opiskeluun ja ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu kyllä sitä välillä miettii, että mikäköhän ruuvi on itsellä ollut löysällä, kun on tällaisen päätöksen tehnyt! :D Kiitos paljon tsempeistä <3

      Poista
  5. Tsemppiä luentoihin ja kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan